Mitä teimme väärin?
On lämmin, lähes kuuma. Vesi uhkaa nousta liiankin korkealle. Viimeinen elämänlähteemme ei saisi tuhoutua. Taivas on tumma, lähes musta, pikimusta. On kuivaa ja hengitys on vaikeaa. Maapallo oli melkein jo autio. ”Kunpa olisimme tajunneet estää ilmastonmuutosta ajoissa” joku sanoi. ”Niin, kunpa olisimme tajunneet ajoissa.”
Ilmastonmuutos ei saa tapahtua vielä. Meillä on monia keinoja, joilla emme ehkä voi ilmastonmuutosta estää, mutta lykätä jopa sadoilla vuosilla. Kun ensimmäisen kerran huomattiin, että maapallomme otsonikerroksessa on aukkoja, ajateltiin suurten seurausten olevan vielä kaukana, hyvin kaukana. Mutta ehkä kenties jo sadan vuoden päästä aikaisemmin esitelty kohtalo voisi olla edessä.
”Miksi emme tajunneet? Kaikkialla varoiteltiin tästä, muttemme uskoneet. Tämä on siis luonnon kosto meille.”
Mutta on vielä toivoa. Jo pienilläkin teoilla voimme estää ilmastonmuutosta. Hitaasti, mutta varmasti se onnistuu.
”Täällä kaikki on niin rumaa. Roskia, likaa kaikkialla. Mitä oikein teimme tai minkä jätimme tekemättä?”
Yksi hyvä tapa maailman puhtaaksi saamiseen on Yksi roska päivässä. Kuinka paljon siistimpää olisi, jos jokainen keräisi vain yhden roskan päivässä. Jo se hidastuttaa ilmastonmuutosta. Pienet teot tekevät suurta hyvää.
”Täälläkin on roskia! Miksei näitä silloin pistetty jonnekin? Niin likaista ja nuhjuista… se tekee hengityksestäkin vaikeaa.”
Toinen ja todella hyvä tapa on kierrätys. Kierrätys ei ole nykyään lainkaan vaikeaa. Melkein kaikissa suurissa tavarataloissa on kierrätyspiste, eikä sinne kierrätettävien roskien vieminen rasita yhtään enempää kuin normaalien roskien vienti normaaleihin roskiksiin.
”Voi ei. Maassa on muovinpalasia ja metallia. Mitä ne siellä tekevät? Niiden paikka ei ole maassa, mullassa. Mitä oikein olemme niille tehneet? Ne ovat varmaan vuosikymmenien takaa. Entä jos niitä ei olisi siihen jätetty, olisiko nyt tällaista?”
Kolmas asia, joka myös auttaa luontoa, on jätteiden lajittelu. Kaikkia roskia ei laiteta biojätteeseen. Jo muutama vaikka muovinpalanen biojätteessä aiheuttaa saastetta, koska se ei maadu. Jotta pienetkin oppisivat heti alusta lajittelemaan roskat, sen tekeminen täytyy tehdä selvemmäksi. Ei pienet välttämättä tunnista biojätettä sekajätteestä. Joten helppo tapa opettaa se pienille, on merkitä roskiksiin pienet kyltit, kuten ”Sekajäte” jne. Mutta ei siinä vielä kaikki. Pienet eivät tiedä mitä laittaa biojätteeseen tai muuhun roskikseen. Sekin voidaan oppia helposti. Kirjoitetaan paperille, mikä menee mihinkin roskikseen. Esim. Biojäte: Banaaninkuoret, leivänjämät jne. Laitetaan lappu lähelle roskiksia, ja pienen on helppo tarkistaa. Jos pieni ei vielä osaa lukea, voi vaikka piirtää kylttiin banaanin, ja paperissa olisi banaanin kuva ja alla banaaninkuoret, leivänjämä jne.
Miten hengitys on näin vaikeaa? En tiedä. Musta taivas on vain täynnä vanhoja kyyneleitä ja murtuneita toiveita. Mikä tekee hengityksestä näin hankalaa?
Tulevaisuudessa hengitys voi olla todella vaikeaa, jos ilma ohenee ja happi vähenee. Se kaikki johtuu siitä, että on kuivaa, eikä ole kasveja ja se taas on johtunut siitä, että sademetsät on kaadettu. Niitä ei saa kaataa. Ei pidä tuhota maapalloa paperin tai huonekalujen vuoksi.
”Mitä teimme väärin? Miksi nyt niin moni asia on lopussa?”
Siitä tuleekin neljäs tapa, älä tuhlaa. Tuhlaamisella ei tässä nyt tarkoiteta rahaa, vaan vettä ja energiaa. Ei pidä jättää vettä valumaan, kun pesee hampaita, tukkaa tai ei muuten vain käytä sillä hetkellä vettä. Ei pidä jättää valoja päälle, jos ei ole siinä huoneessa. Tosin huoneissa, joissa on loisteputkilamppu, se kannattaa sulkea vasta, jos tietää, ettei ole pitkään aikaan tulossa siihen huoneeseen. Loisteputkilampun räpeltely päälle ja pois kuluttaa enemmän energiaa, joten sitä on hyvä välttää.
”Energiaa olisi pitänyt säästää. Emme vain tajunneet.”
Nyt on hyvä hetki tajuta. Esimerkiksi jo vaikka eri asioita tekemällä voi säästää energiaa. Jos menet ulos leikkimään sen sijasta, että menisit tietokoneelle, säästät jo energiaa. Tai jos vaikka luet auringonvalossa sen sijasta, että katsoisit telkkaria, säästät energiaa. Sähkönkulutus ei ole järkevää.
Maailma n. 100 vuoden päästä, jos ilmastonmuutokseen puututtaisiin
”Onpa tänään kaunis päivä, vai mitä luulet?” kysyin äidiltäni. Aurinko paistoi ja oli ihana kevätpäivä. Lunta oli vielä maassa. ”Todellakin. Mukavaa, että talvi on loppumiseen päin. Mutta eikös maailma olisikin kauhea, jos talvea ei olisi?” äiti kysyi minulta. Mietin hetken. ”Olisi. Varmasti olisi.” vastasin ja juoksin ulos iloisena.
Maailma todellakin olisi ihana, ehkä kauniimpi kuin nyt, ehkä hauskempi kuin nyt, jos puutumme nyt ilmastonmuutokseen. Asia on vakava, eikä sillä pidä leikkiä. Estetään ilmastonmuutos yhdessä.
Annika
Alakylän koulu 4M