Kivimiesten historia

Kivimiehet vartioivat Helsingin päärautatieasemaa

Helsingin vanha asemarakennus valmistui vuonna 1861. Sen suunnitteli Hämeen lääninarkkitehti Carl Albert Edelfelt. Tudortyylinen tiilirakenteinen ja rapattu asemarakennus sijaitsi suunnilleen asemaravintolan kohdalla raiteiden suuntaisena. Sen pääty osoitti Kaivokadulle.

Kuva: Suomen Rautatiemuseo

Monumentaalinen Helsingin rautatieasema on pääkaupunkiseudun tunnetuimpia rakennuksia. Sen on suunnitellut arkkitehti, professori Eliel Saarinen. Asema ja sen pääsisäänkäyntiä vartioivat lyhdynkantajat kuuluvat olennaisesti yhteen.

Helsingin ensimmäinen asemarakennus otettiin käyttöön 1862 kun ensimmäinen rataosa valmistui Helsingistä Hämeenlinnaan. Sen oli suunnitellut lääninarkkitehti Albert Edelfelt. Jo 40 vuodessa asema jäi pieneksi rautatieliikennetoimintaan ja 1900-luvun alussa suunniteltiin uusi, mittakaavaltaan aiempaa moninkertaisesti suurempi rakennus. Eliel Saarinen voitti suunnittelukilpailun vuonna 1904.

Saarinen teki kilpailuvoiton jälkeen useita eri luonnoksia asemasta. Viimeisissä julkisivuakvarelleissa kivimiehet ovat jo hahmoina mukana.

Rautatiehallituksen toimistotilat eli VR:n nykyinen pääkonttoriosa valmistui ensimmäisenä vuonna 1909.

Sota pysäytti aseman rakennustyöt viideksi vuodeksi

Matkustajia nousemassa junaan Helsingin vanhalla asemalla 1907.

Kuva: Suomen Rautatiemuseo/Signe Brander

Asemahalleja otettiin vuosina 1915–16 venäläisten sotilassairaalakäyttöön. Varsinaiset vihkijäiset pidettiin Helsingin rautatieasemalla vasta vuonna 1919.

Uuden asemarakennuksen kohtaloksi tuli todistaa Suomen historian dramaattisia vaiheita 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Venäjän suurruhtinaskunnan asemasta tuli itsenäisen tasavallan pääasema 1917.

Luonnonkivestä ja erityisesti graniitista oli rautatieaseman suunnittelukilpailun aikoihin tullut arvostetuin julkisivumateriaali Suomessa. Aseman graniittijulkisivut rakennettiin Saarisen yksityiskohtaisten suunnitelmien mukaan Hangon graniitista.

Emil Wikström loi Kivimiehet

Eliel Saarisen suunnittelema Helsingin asemarakennus 1920-luvun alussa. Vossikka-ajurit odottavat asiakkaita, ja raitiovaunu on kääntymässä Kaivokadun pysäkille.

Kuva: Suomen Rautatiemuseo

Pelkistetyssä julkisivussa on koristeellisia yksityiskohtia, ja pääsisäänkäynnin järkähtämättömät mieshahmot ovat tornin tavoin juurtuneet aseman symboleiksi. Maapallovalaisimia kannattavat neljä identtistä miestä on luonut Saarisen taiteilijaystäviin kuulunut kuvanveistäjä Emil Wikström.

Lyhdynkantajilla on myös ”pikkuveljet” aseman ulkoseinässä. Keisarillisen odotussalin ulkopuolella olevat pienet mieshahmot on tiettävästi tehnyt norjalainen kuvanveistäjä Hans Uthuslien. Muut yksittäiset koristeveistokset ovat graniitin toimittajan hakkaamia.

Alkuperäiset maapallovalaisimet valmisti Taidetakomo Koru. Samaa teemaa toistaa aseman kellotorni, jonka kruunaa aseman ja rautateiden kansainvälisyyttä julistava neljän siipipyörän kannattelema maapallo. 

Tulipalo tekee asemalla tuhojaan

Venäläinen sotasairaala Helsingin asematalo vv. 1915–1916.

Kuva: Suomen Rautatiemuseo

Kesällä 1950 aseman ullakko, vesikatto ja päätelaiturikatto tuhoutuivat tulipalossa. Keskushallin kattokruunut romahtivat alas vain vähän aikaa sen jälkeen, kun viimeiset asiakkaat olivat kiiruhtaneet ulos. Vesi vahingoitti keskushallin holvia sisäpuolelta niin, että sen rappaus uusittiin alkuperäistä yksinkertaisemmaksi. Uusi teräsbetonirakenteinen, umpinainen päätelaiturihalli rakennettiin rautatiehallituksessa laadituilla suunnitelmilla, kuten kioskitkin, joiden mukaan hallia on nimitetty kioskihalliksi.

Asemapihan kattamista on pohdittu aseman valmistumisesta lähtien. Eliel Saarinen piirsi asemapihan ylle rauta- ja lasirakenteisen kaarihallin. Rakennustoimikunta teki kuitenkin suunnitelmaan säästöehdotuksen, jonka mukaan sekä päätelaiturille että kullekin laiturille tehtäisiin oma katos, mutta raiteet jäisivät kattamatta.

Nykyinen katos rakennettiin vuonna 2000. Suunnittelukilpailun voittaneen lasi- ja teräsrakenteisen mallin nimi on ”Takila”. Sen on suunnitellut Esa Piironen.

Kivimiesten esikuva

Helsingin asema I maailmansodan aikana sotasairaalana. Huntu päässä olevat sairaanhoitajat ovat venäläisiä, muut suomalaisia.

Kuva: Suomen Rautatiemuseo

Kuka perisuomalainen talonpoika oli taiteilijan mallina? Henkilöllisyys lienee edelleen varmentamatta, vaikka se onkin aina kiehtonut yleisöä. Eräs ulkomainen kirjoittaja näki veistoksessa kansallisen vertauskuvan: siinä jättiläinen jolla on pohjoisen asukkaan jäyhät piirteet, kannattelee koko maapalloa vahvoilla käsillään. Lyhdynkantajien alkuperäiseksi malliksi on ilmoittautunut useita ehdokkaita. Vahvin arvaus on kuvanveistäjä Wikströmin naapuri, Lehtisen Jalmari.

Kivimiehet historian todistajina

Rautatieasemaa rakennetaan v. 1915

Kuva: Suomen Rautatiemuseo

Kivimiehet ovat todistaneet lukuisia Helsingin ja Suomen historian tapahtumia.

Kivimiehet todistivat Tsaari Nikolai II:n vierailun toisen sortokauden aikana. Sensuurin kynsistä pelastunut video näyttää, kuinka tsaari aloittaa vierailunsa Helsingin rautatieasemalta laskeutumalla keisarin odotussalin edustan portaita Rautatientorilla odottavaan autoon.  Viileän vastaanoton saanut Suomen-vierailu jäi tsaarin ainoaksi .

Kivimiehet ovat kokeneet järkähtämättä Suomen sotien kauhut: pommitukset ja pula-ajan. Suuri määrä sotalapsia kuljetettiin Ruotsiin turvaan rautateitse.

Talvisodan aikana Helsingin päärautatieasema oli pommitusten kohteita. Vaikka asema vaurioitui pommituksissa, Lyhdynkantajat säilyivät ehjinä. Kymmeniä ihmisiä haavoittui ja yksi kuoli pommitusten seurauksena. Aseman hallintorakennuksen kattoon osui jatkosodan aikana helmikuussa 1944 palopommi. Alkujaan kaareva katto muutettiin korjauksen yhteydessä taitteiseksi.

Presidentti Kyösti Kallion viimeinen matka päättyi Helsingin päärautatieasemalle. Sotavaiheiden uuvuttama Kallio jätti presidentin tehtävät. 19. joulukuuta vuonna 1940 Kallio oli aikeissa matkustaa junalla kotiinsa Nivalaan. Hyvästeltyään seuraajansa Risto Rytin ja marsalkka Mannerheimin hän astui Porilaisten marssin soidessa asemalle tarkastamaan kunniakomppaniaa, mutta vain muutaman askeleen päästä hän vaipui kuolleena marsalkan käsivarsille.

Kaivokatu elää jokainen hetki

Olympialaiset vuonna 1952 toivat kaupunkiin kansainvälisyyttä ja paljon uutta, ja kivimiehet saivat nähdä aikansa huippu-urheililjoiden kerman. Kisojen aikana asemalla tosin korjattiin vielä tulipalon aiheuttamia vaurioita.

1960-luku oli Suomen uudistumisen ja uudistamisen aikaa. Rakennuskanta muuttui modernisoinnin huumassa, ja muun muassa Skohan talo Kaivokadun ja Keskuskadun kulmauksessa sai väistyä. Asemaa vastapäätä valmistui vuonna 1967 City Center –liikerakennus, joka tunnetaan paremmin Makkaratalona. Seuraavan vuosikymmenen muuttoliike maalta kaupunkiin toi monet junantuomat Kivimiesten katseiden alle.

Kivimiehet ovat todistaneet aitiopaikalta Suomen autoistumista ja liikenteen kehitystä. Ensimmäiset raitiolinjat olivat toiminnassa jo ennen Kivimiesten syntymää. Raitioliikenne syöttääkin tasaisella tahdilla matkustajia lähi- ja kaukojuniin ja päinvastoin. Kivimiesten jalkojen alle rakennettiin metrolinja 1980-luvulla.

Keskuskatu on viime aikoina antanut tilaa autoilta kävelijöille. Yleisen ympäristötietouden lisääntyessä myös ilmanlaatu on parantunut yhdessä Suomen vilkkaimmin liikennöidyssä kaupunginosassa. Kivimiehet arvostavat päästöjen pienenemistä siinä missä matkustajatkin – ovathan VR:n junat kulkeneet päästöttömällä vesivoimalla jo vuodesta 2009.    

Joka päivä kivimiesten vartioimien ovien läpi kulkee jopa 200 000 ihmistä. Heistä puolet on junamatkustajia ja puolet ohikulkijoita ja aseman palvelujen käyttäjiä.