Suomen rautatieliikenteen erityispiirteitä
Suomen liikennöidyn rataverkon pituus on lähes 6 000 kilometriä, josta reilu puolet on sähköistetty. Rataverkko on suurimmaksi osaksi yksiraiteista, jolloin samaa rataa liikennöidään molempiin suuntiin. Matkustaja- ja tavaraliikenne käyttävät pääosin samoja raiteita, mutta esimerkiksi Helsingin lähiliikennealueella matkustajajunille on omat raiteensa.
Suomen rautatieliikenne on keskittynyt vahvasti Etelä-Suomeen. Helsingin ratapihan toimivuus on ratkaisevassa asemassa koko maan junaliikenteen sujumiselle, koska suurin osa junavuoroista lähtee Helsingistä tai päätyy sinne.
Rataverkon kunnolla ja kapasiteetilla on merkittävä vaikutus junaliikenteen sujuvuuteen. Suurin osa myöhästymisistä johtuu ratainfran häiriöistä, ja kaluston suurinta nopeutta (220 km/h) voidaan hyödyntää vain pienellä osalla rataverkkoa. Rataverkon kapasiteetti puolestaan vaikuttaa junamääriin.
Rataverkon kunnolla ja kapasiteetilla on merkittävä vaikutus junaliikenteen sujuvuuteen.
Suomessa on käytössä muusta Euroopasta poikkeava raideleveys. Myös muusta Euroopasta poikkeavat talviolosuhteet, kuten runsas lumi ja pakkanen, on huomioitava Suomessa niin rataverkon kunnossapidossa, liikennöinnissä kuin kaluston ominaisuuksien osalta.
Millaista junaliikennettä Suomessa on?
Markkinaehtoinen liikenne:
Valtaosa kaukoliikenteestä on VR:n omaa markkinaehtoista junaliikennettä. VR päättää itse kaupallisin perustein tämän liikenteen palveluista.
Ostoliikenne:
Liikenne- ja viestintäministeriö ostaa matkustajajunaliikennettä sinne, missä vähäisten matkustajamäärien vuoksi se ei ole kaupallisesti kannattavaa. Ministeriö päättää ostoliikenteen palvelutasosta.
HSL-liikenne:
HSL ja VR ovat sopineet pääkaupunkiseudun lähijunaliikenteestä. HSL ostaa liikenteen ja päättää sen palvelutasosta, lippujen hinnoista ja myynnistä.
