Liikennesektorin sääntely

Rautatiealaa koskeva lainsäädäntö ja sääntely vaikuttavat keskeisesti siihen, miten junaliikennettä ylläpidetään ja kehitetään. Raideliikenteen ja kaluston tekninen sääntely on hyvin yksityiskohtaista, millä pyritään parantamaan niin kaluston, liikenteen kuin raideverkon turvallisuutta. Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma (Liikenne 12) puolestaan vaikuttaa laaja-alaisesti raideliikenteen kehitykseen lähitulevaisuudessa.

Parhaillaan on käynnissä Liikenne 12 -liikennejärjestelmäsuunnitelman päivittäminen vuosille 2026–2037. Raideliikenne on keskeisessä osassa edistettäessä liikennejärjestelmän tavoitteita: toimivuutta, turvallisuutta ja kestävyyttä. Henkilöjunaliikenteen palveluja kehitetään kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti yli hallituskausien, minkä vuoksi sääntelyn tulee olla toimijoiden kannalta pitkäjänteistä, ennustettavaa, EU-sääntelyyn pohjautuvaa ja tarjota liiketoiminnalle sekä investoinneille vakaan näkymän tulevaisuuteen.

EU-tason sääntely

Valtaosa kansallisesta rautatielainsäädännöstä on säädetty EU-tasolla. Junaliikenteen harjoittamista säännellään hyvin kattavasti EU-tasolla annetuilla säädöksillä. EU-sääntely edellyttää tasapuolisia kilpailuolosuhteita markkinoilla. Unioni kannustaa kasvattamaan rautateiden kulkumuoto-osuutta. EU:n tavoitteena on luoda yhtenäinen eurooppalainen rautatiealue.

Euroopan laajuinen liikenneverkko (TEN-T)

EU:n liikennejärjestelmän keskeisimmät yhteydet muodostavat TEN-T-liikenneverkon, joka koostuu ydinverkosta, laajennetusta ydinverkosta ja kattavasta verkosta. TEN-T-liikenneverkon palvelutaso on määritelty EU-tasolla. Raideliikenteen osalta ydinverkkoon kuuluvat Suomesta päärata Helsingistä Tornioon sekä ratayhteys Länsi-Suomesta Itä-Suomeen (Turku–Lappeenranta).